Euroopan unioni (EU) koostuu 28 jäsenvaltiosta, joihin kuuluu 500 miljoonaa kuluttajaa. Talouden arvo on 14 biljoonaa euroa (15,5 biljoonaa dollaria), sen sisällä toimii 24 miljoonaa yritystä ja online-ostajia on 300 miljoonaa. Se on valtava markkinapaikka, joka tarjoaa valtavia mahdollisuuksia EU: n ulkopuolisille yrityksille myydä tuotteitaan ja palveluitaan.

Mutta mikä on EU tarkalleen ja kuka siinä on? Mitä eroa on EU: lla, sisämarkkinoilla ja tulliliitolla? Mitkä ovat vero- ja verovaikutukset tuotteiden tuonnissa EU: hun? Mitkä ovat asianmukaiset oikeudelliset rakenteet, jotka on otettava huomioon päätettäessä liiketoiminnan harjoittamisesta EU: ssa? Ja mikä tärkeintä, miten palvelet näitä markkinoita tavalla, joka tasapainottaa asiakaspalvelun, kustannukset ja monimutkaisuuden?

Olen ollut yli 30 vuoden urani aikana talousjohtaja monikansallisista yrityksistä, jotka toimivat koko Euroopan markkinoilla ja asuivat Isossa-Britanniassa, Belgiassa, Saksassa ja Unkarissa. Aikana GE: n kanssa, kuten yritysjohtaja Euroopan osalta minulla oli vastuu kaikista lakisääteisistä ja tulo- ja alv-ilmoituksista kaikkialla Euroopassa. Tähän sisältyi lähes 2000 lakisääteisen ja tuloveroilmoituksen noudattaminen ja yli 10000 alv-ilmoituksen täyttäminen. Jopa GE: n kokoisen yrityksen kohdalla oli jatkuvaa taistelua sen varmistamiseksi, että sisäinen talous ja ulkoiset tarkastusresurssit olivat linjassa, jotta varmistetaan vaatimustenmukainen arkistointi, ja jotkut palautukset olivat aina myöhässä.

Yritysten on oltava tietoisia yleisistä väärinkäsityksistä ja päänsärkyistä, ja minä määrittelen ratkaisut, joista olen hyötynyt.

Mikä on Euroopan unioni?

EU on taloudellinen ja poliittinen unioni 28 maan välillä (katso kartta alla), joka yhdessä kattaa suuren osan mantereesta. EU: n edeltäjä oli vuonna 1958 perustettu Euroopan talousyhteisö (ETY), joka keskittyi taloudellisen yhteistyön lisäämiseen kuuden maan välillä: Belgian, Saksan, Ranskan, Italian, Luxemburgin ja Alankomaiden välillä.

Siitä lähtien on liittynyt vielä 22 kansakuntaa (vaikka Yhdistynyt kuningaskunta on tällä hetkellä mukana pitkään jatkuneessa prosessissa, josta puhun myöhemmin). Vuonna 1999 otettiin käyttöön Euroopan yhtenäisvaluutta, euro, ja sitä käyttää tällä hetkellä 19 28 maasta.

EU: lla on valta laatia omat lait, ja jäsenmaiden välillä on sopimuksia, jotka lupaavat yhteisiä toimia ihmisoikeuksien, maatalouden, ympäristön sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan aloilla.

EU: n tärkein taloudellinen moottori on kuitenkin sisämarkkinat.

Onko sisämarkkinat samat kuin EU?

Ei aivan - voit olla EU: n sisämarkkinoilla, mutta et EU: ssa. 28 EU-maata - sekä Norja, Islanti ja Liechtenstein - ovat osa sisämarkkinoita, jotka tunnetaan myös nimellä Euroopan talousalue (ETA).

Sisämarkkinasäännöt edellyttävät tavaroiden, ihmisten, palvelujen ja pääoman vapaata liikkumista jäsenmaasta toiseen (ns. 'Neljä vapautta').

Nämä säännöt ovat kahdessa muodossa. Ensinnäkin ne poistavat kaupan esteet. Toiseksi ne yhdenmukaistavat tai yhtenäistävät kansallisia sääntöjä EU: n tasolla. Nämä ovat vähimmäisvaatimuksia esimerkiksi pakkaamiselle, turvallisuudelle ja standardeille.

Sisämarkkinoiden jäsenyys edellyttää yleensä myös vuosittaisten maksujen suorittamista EU: n talousarvioon ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen toimivallan hyväksymistä.

Entä tulliliitto?

Tulliliitto tarkoittaa, että asianomaiset maat soveltavat samoja tariffeja alueelleen ulkomailta tuotuihin tavaroihin eivätkä sisällä sisäisiä tulleja. EU: n tapauksessa tämä tarkoittaa, että tavaroita kuljetettaessa jäsenvaltiosta toiseen ei tarvitse maksaa tulleja. Ulkomailta tulevasta tuonnista kaikki tulliliiton jäsenet veloittavat samoja tariffisarjoja, joita kutsutaan yhteisiksi ulkoisiksi tariffeiksi. Esimerkiksi EU: lla on yhteinen 10 prosentin tulli siihen tuotaviin autoihin.

Kun tavarat ovat tullittaneet yhdessä maassa, ne voidaan lähettää muille unionissa ilman tullien asettamista.

Kaikki EU: n jäsenet ovat osa tulliliittoa. Turkki on myös tulliliiton (mutta ei sisämarkkinoiden) jäsen, ja päinvastoin Norja, Lichtenstein ja Islanti eivät ole tulliliiton jäseniä (huolimatta siitä, että ne ovat osa sisämarkkinoita).

Jos maalla ei ole sopimusta EU: n kanssa, sovelletaan tariffeja. Jos maalla on vapaakauppasopimus EU: n kanssa, tariffeja voidaan alentaa tai poistaa.

Brexit ja EU

Voitettuaan Ison-Britannian vaalit 12. joulukuuta 2019, konservatiivipuolue on sitoutunut poistumaan EU: sta 31. tammikuuta 2020 mennessä, vaikka käytännössä silloin siirtymäkausi alkaa, jolloin Yhdistynyt kuningaskunta ja EU neuvottelevat tulevista suhteistaan . Tämä siirtymäkausi kestää joulukuun 2020 loppuun asti, ja siihen asti Yhdistynyt kuningaskunta jatkaa kauppaa EU: n kanssa samalla tavalla kuin nyt, noudattaa EU: n sääntöjä ja maksaa EU: n talousarvioon. Vaikka neuvotteluissa on monia kohtia, tiedetään varmasti, että Yhdistynyt kuningaskunta eroaa EU: sta, tulliliitosta ja sisämarkkinoilta.

Nykyisessä poliittisessa julistuksessa, josta sovittiin jo lokakuussa 2019, sanotaan, että molemmat osapuolet pyrkivät luomaan vapaakauppasopimuksen (FTA), ja korkean tason kokous tapahtuu kesäkuussa 2020 selvittääkseen, miten työ sujuu. Teksti sisältää myös osan ns. 'Tasavertaisista toimintaedellytyksistä' - missä määrin Yhdistynyt kuningaskunta sitoutuu noudattamaan tiiviisti EU: n säännöksiä tulevaisuudessa. Siinä sanotaan, että molemmat osapuolet noudattavat samoja korkeita normeja valtiontuessa, kilpailussa, sosiaalisissa ja työllisyysstandardeissa, ympäristössä, ilmastonmuutoksessa ja 'asiaan liittyvissä veroasioissa'.

Nämä ovat poliittisia julistuksia eivätkä ole oikeudellisesti sitovia, joten tehtävää on paljon tämän vuoden 2020 loppuun mennessä.

Vero- ja tullivaikutukset

Mitkä sääntelyvaatimukset on noudatettava, kun on todettu, että tavaroiden tuonti Yhdysvalloista (tai mistä tahansa muualta) EU: hun edellyttää tulliliiton sääntöjen noudattamista?

• Tariffikoodit ovat keino luokitella tuotteet tullia, sovellettavia suojatoimenpiteitä (esim. polkumyyntiä) ja ulkomaankaupan tilastoja koskevien tietojen keräämiseksi.
• Tuontitullit maksetaan ottaen huomioon tavaroiden arvo, sovellettava tullitariffi ja tavaroiden alkuperä.
• Alkuperäsäännöt vaatia maahantuojia todistamaan, miten ja missä heidän tavaransa on valmistettu mukaan lukien, mistä kaikki komponentit ovat peräisin. Heidän on osoitettava tuotteidensa 'taloudellinen kansalaisuus'. Tämä tarkoittaa kokonaisarvon määrittämistä ja sitä, missä arvo lisättiin matkan varrella.
• Arvonlisävero (ALV) on kulutusvero (vastaa Yhdysvaltojen myyntiveroa), joka peritään useimmista EU: ssa myydyistä tavaroista ja palveluista. Alv-rakenne on yhdenmukaistettu EU: ssa. Yhteistä arvonlisäverojärjestelmää koskevassa peruslainsäädännössä keskitytään EU-maiden sisäisen lainsäädännön yhdenmukaistamiseen ja vahvistetaan yhteinen alv-rakenne, yhtenäinen arviointiperuste ja EU-maiden vahvistamat vähimmäisverokannat. Arvonlisävero kannetaan tavaroiden maahantuonnista, ja se peritään yleensä silloin, kun tulliselvitysmenettelyt tapahtuvat päästämiseksi liikkeeseen. Kun tavarat tuodaan yhteen EU-maahan, mutta ne on tarkoitettu käytettäviksi tai kulutettaviksi toisessa, ne voidaan asettaa alv-suspendointimenettelyyn. Tämän järjestelyn mukaan arvonlisävero peritään määrämaassa EU: ssa, ei siinä EU-maassa, johon EU saapuu.

Arvonlisävero lasketaan verotettavasta määrästä, joka sisältää tuotteen arvon, johon lisätään tuontitullit plus mahdolliset muut määräpaikkaan saakka aiheutuneet kulut.

Kuinka minun pitäisi asettaa itseni liiketoiminnan harjoittamiseen EU: ssa?

Mikä on paras tapa päästä markkinoille, kun olet todennut, että EU on tuotteillesi houkutteleva markkina-alue? Tämä riippuu jossain määrin siitä, mikä viejälle on tärkein tekijä: asiakastyytyväisyyden maksimointi lyhyiden toimitusaikojen ja laajan tuotevalikoiman avulla, kustannusten pitäminen alhaisina myyntihintojen pitämiseksi alhaisena, hallinnollisen taakan minimointi ja raportointi vaatimukset tai näiden kaikkien yhdistelmä. Tarkastelen alla olevia vaihtoehtoja.

Suoraan myyminen asiakkaille

Ylivoimaisesti helpoin tapa toimittajalle on myydä suoraan asiakkaalle. Tämä siirtää kuitenkin tuonnin hallinnollisen taakan asiakkaalle. Lisäksi asiakkaan on maksettava tulli ja tuonti-arvonlisävero, mikä nostaa merkittävästi mainostettua myyntihintaa eikä välttämättä tarjoa parasta asiakaskokemusta.

Jos tuote on ainutlaatuinen ja sillä on vahva asiakaskysyntä, asiakas voi olla halukas sietämään ylimääräistä monimutkaisuutta, mutta se saattaa asettaa toimittajan epäedulliseen kilpailuasemaan. Esimerkiksi Amazon tarjoaa asiakkaille mahdollisuuden maksaa tulli ja arvonlisävero ostohetkellä, ja Amazon tekee kaiken muun.

Paremman asiakaskokemuksen tarjoamiseksi toimittaja voi rekisteröidä arvonlisäveron kussakin EU-maassa. Jos olet rekisteröity ALV-rekisteriin, kirjaat ALV: n. Laskut asiakkaalta arvonlisäveron, kun hän ostaa tavarat sinulta, joten heidän toimituksessaan ei ole yllätyksiä. Tämä maksetaan veroviranomaiselle alv-ilmoituksessa. Veloitettu tuonti-ALV palautetaan sinulle ALV-ilmoituksen kautta.

Kun olet rekisteröitynyt, sinun on toimitettava alv-ilmoitukset veroviranomaiselle kyseiselle maalle määritetyllä kielellä, tiheydellä ja määräpäivänä. Muita raportointivaatimuksia, kuten Intrastat-ilmoitukset ja EY-myyntiluettelot, jotka seuraavat myyntiä eri EU-maiden välillä, saatetaan joutua myös täyttämään. Aikaisemmin nämä raportointivelvoitteet olisivat edellyttäneet asiantuntijoiden palkkaamista kussakin maassa, mutta nykyään SimplyVAT: n ja Taxually: n kaltaiset yritykset tarjoavat yhden luukun palvelua koko EU: ssa.

Edustajat ja jakelijat

Tietenkin suoramyynti EU: n asiakkaille voi olla halpa vaihtoehto toimittajalle. Myynnin kasvu voi kuitenkin olla hidasta. Vaikka sisämarkkinat ovat olemassa, markkinointihaasteita esiintyy monien puhuvien kielten ja kulttuuristen vivahteiden vuoksi EU: ssa.

Edustajat ja jakelijat tarjoavat suhteellisen vähäriskisen, kustannustehokkaan tavan laajentua uusille markkinoille, kuten EU: hun, koska ne voivat olla molempia osapuolia hyödyttävä keino alihankkia yrityksen liiketoiminnan osia. Ne tarjoavat erikoistunutta paikallisia markkinoita, ja tuoreita myynti- ja markkinointikanavia voidaan hyödyntää ilman uuden myyntikonttorin tai ulkomaisen yrityksen perustamiseen liittyviä kustannuksia ja vaikeuksia.

Usein ehdot agentti ja jakelija käytetään keskenään, vaikka näiden kahden järjestelyn välillä on selvästi oikeudellisia eroja. Molemmat rakenteet voivat olla 'ainoa', 'yksinomainen' tai 'ei yksinomainen'.

Edut ja haitat suoralle jakelijalle

Jakelumallin keskeinen etu on, että toimittaja siirtää merkittävän riskin jakelijalle, joka on vastuussa asiakkaan veloista ja sopimusvelvoitteista kyseisiä asiakkaita kohtaan. Toimittaja on tekemisissä vain jakelijan eikä loppuasiakkaiden kanssa, joten hallintokustannukset vähenevät ja tarve perustaa vakiintunut toimipaikka jakelijan alueelle poistuu.

Jakelujärjestelyssä toimittajalla on kuitenkin huomattavasti vähemmän valvontaa jakelijan toimintaan (jolla voi olla jopa muita ristiriitaisia ​​sitoumuksia) kuin edustajan toimintaan. Ei ole suoraa suhdetta asiakkaaseen ja toimittajaan. Luottoriski tietyllä alueella keskittyy ehkä vain yhteen jakelijaan useiden asiakkaiden sijasta. Lisäksi tietyillä jakelusopimuksilla on potentiaalisia kilpailulainsäädännön vaikutuksia, jotka eivät ole vähemmän ongelma edustussuhteessa.

Agenttimalli on erityisen hyödyllinen silloin, kun toimittaja haluaa säilyttää korkeamman hallinnan tuotteiden myynnissä, jolloin toimittaja voi vahvistaa myyntihinnat, mikä on yleensä laitonta jakelusopimuksessa, ja ylläpitää tiukempaa valvontaa tuotekuvasta. Toimittaja voi kehittää suoria suhteita asiakkaisiin, mikä on erityisen tärkeää silloin, kun tuotteet toimitetaan mittatilaustyönä tai jos tarvitaan erikoistuneita myynnin jälkeisiä palveluja.

Edustajalle maksettava palkkio on yleensä alhaisempi kuin marginaali, jonka jakelija ansaitsee (koska jakelija ottaa suuremman taloudellisen riskin ja investoi enemmän operatiivisiin resursseihin). Edustajan nimittäminen maksaa siis liiketoiminnalle todennäköisesti vähemmän kuin jakelija.

Edustajajärjestelyn keskeinen haittapuoli on kuitenkin se, että edustajalla voi olla lakisääteinen oikeus kiinteämääräiseen hyvitykseen edustussopimuksen päättyessä. Näin käy monissa maissa - myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa kauppaedustajien (neuvoston direktiivi) 1993 asetusten nojalla - ja suurimmalla osalla EU: ta, vaikka sopimus irtisanotaan laillisesti. Tässä yhteydessä on olemassa monimutkaisia ​​säännöksiä 'korvauksista' tai 'korvauksista'.

Oikeushenkilö vs. sivuliike

Kun vienti EU: hun saavuttaa tietyn tason, tuotemerkki on vakiintunut, ja fyysiset varat on asetettava paikalleen kasvun tukemiseksi, saattaa olla tarpeen harkita oikeushenkilön avaamista maahan.

Ensinnäkin, mikä on suurin ero Euroopan sivuliikkeen ja eurooppalaisen tytäryhtiön välillä?

Sivuliike on itsenäisempi yksikkö, joka harjoittaa liiketoimintaa omassa nimessään, mutta toimii silti emoyhtiön puolesta. Sivuliike ei ole oikeudellisesti erillinen ulkomaisesta emoyhtiöstä, joten siihen sovelletaan myös ulkomaista emoyhtiötä koskevia paikallisia lakeja. Huolimatta siitä, että sivuliike ei ole itsenäinen, se harjoittaa liiketoimintaa itsenäisesti, joten se on merkittävä asuinmaansa kaupparekisteriin.

Tytäryritys on perustettu yksikkö, joka on luotu vastaanottavassa EU-maassa jonkin kansallisen liiketoiminnan oikeudellisen muodon mukaisesti. Tytäryrityksen pääoma on joko kokonaan ulkomaisen emoyhtiön omistuksessa (mikä tekee siitä yhden jäsenyrityksen, joka on tunnustettu kaikissa EU-maissa) tai yrityksen määräysvallassa yhteistyössä paikallisten vähemmistökumppaneiden kanssa (jolloin siitä tulee yhteinen tytäryhtiö). Tytäryritykselle valitun oikeudellisen rakenteen mukaan on noudatettava asiaankuuluvia lakisääteisiä määräyksiä, kuten merkintä kaupparekisteriin, vähimmäispääomaa koskevat säännöt ja yritysrekisteröinti. Tytäryhtiö on suosituin rakenne Euroopassa. Yritysten hoitaminen itsenäisen oikeushenkilön kautta on paljon helpompaa, ja tytäryhtiö tai osakeyhtiö antaa yritykselle yleensä enemmän uskottavuutta kolmansien osapuolten, kuten pankkien, palveluntarjoajien ja yhteistyökumppaneiden kanssa.

Haaratoimiston edut ja haitat tytäryhtiöön nähden

Haaran purkaminen on helpompaa, jos kokeilu osoittautuu epäonnistuneeksi, koska se suljetaan automaattisesti, kun sivuliikkeen kauppa loppuu. Sen sijaan tytäryhtiön sulkeminen edellyttää muodollista menettelyä (likvidaatio, irtisanominen tai selvittäjän nimittäminen).

Ulkomaalainen emoyritys voi mieluummin pitää tytäryhtiön suhteellista nimettömyyttä. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa sivuliikkeen on toimitettava ulkomaisen emoyrityksen tilinpäätös Companies Housessa. Jos emoyhtiön ei jo vaadita laativan ja julkistavan tilinpäätöstä, sen on valmisteltava tilit toimitettavaksi Companies Houselle. Sen sijaan Ison-Britannian tytäryhtiön on toimitettava vain omat tilinpäätöksensä.

Viime kädessä valinta sivuliikkeen ja tytäryrityksen välillä riippuu kuitenkin emoyhtiön asemasta. Sääntelyvaatimukset saattavat määrätä sivuliikkeen käyttämisen - esimerkiksi tietyt rahoitustoiminnot edellyttävät vähimmäispääomaa, jota on helpompi ylläpitää, kun emoyhtiön pääoma otetaan huomioon, sen sijaan, että tytäryritys olisi pääomitettava riittävästi.

Tytäryrityksen tai sivuliikkeen perustamista koskevat vaatimukset vaihtelevat maittain. EU kannustaa kaikkia maita saavuttamaan tietyt tavoitteet uusien yritysten perustamisen helpottamiseksi, mukaan lukien: perustaminen enintään kolmen työpäivän kuluessa, kustannukset alle 100 euroa, kaikkien menettelyjen suorittaminen yhden hallintoelimen kautta ja kaikkien rekisteröintimuodollisuuksien täyttäminen verkossa .

Asiakaskokemuksen ja käytännön sovellusten tasapainottaminen

Harkitessaan parasta vaihtoehtoa myydä EU: hun on selvää, että yritykset haluavat varmistaa asiakkailleen parhaan kokemuksen, mutta heidän on myös otettava huomioon valitsemansa sääntely- ja hallinnolliset rasitteet.

Perustietojen ymmärtäminen

Mitkä ovat EU: n 28 jäsenvaltiota?

Itävalta, Belgia, Bulgaria, Kroatia, Kypros, Tšekki, Tanska, Viro, Suomi, Ranska, Saksa, Kreikka, Unkari, Italia, Irlanti, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Alankomaat, Puola, Portugali, Romania, Espanja, Slovakia, Slovenia, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta (UK).

Mikä on Euroopan unioni ja mikä on sen tarkoitus?

EU on taloudellinen ja poliittinen unioni 28 maan välillä, jotka yhdessä kattavat suuren osan mantereesta. Vuonna 1999 otettiin käyttöön Euroopan yhtenäisvaluutta, euro. EU: lla on valta laatia omat lait, ja jäsenmaiden välillä on sopimuksia, jotka lupaavat yhteisiä toimia tietyillä aloilla.

Mikä on Euroopan unionin yhteinen valuutta?

Euro.

Kuinka monta maata on EU: ssa?

EU: n jäsenvaltioita on 28.